Laukut saatiin nopeasti Naritan päässä ja suunnattiin junalla kohti Naritan asemaa (yep, Narita airport on eri asema kuin pelkkä Narita :-D) Sieltä käveltiin hotellille, sillä pimeydessä sen haaleaakin haaleampi valokyltti näkyi meille eksyneille kulkijoille (ei me oltu eksyneitä ;-) )
Voihan pylly. Hotelli oli kuin suoraan 80-luvulta. Heti, kun saavuttiin aulaan, olotila romahti. Se näky oli oikeasti tosi karsea - kulahtaneet ja kellastuneet sohvat ja matot... Tosi kohtelias henkilökunta, mutta oikeasti? Pitäisiköhän sisustukseen vähän panostaa.
Voitte arvata, että hotellihuone oli ihan samaa settiä. Tsekattiin ihan ekana kaikki patjat ja lakanat, ettei tule tuliaisia kotiin. Kylppärikin oli tosi vanhanaikainen T__T Onneksi ollaan vaan nukkumassa ja lähdettäis aamusti heti Tokion keskustaan.
Ja totta kai käytiin hakee syötävää 7elevenistä. Mahtava kauppa.
..
Maanantai 19.9.
Lähdettiin Niinan kanssa jo heti ysin jälkeen junaan ja suunnattiin saman tien Harajukuun tuhlaamaan viimeisetkin rahat! Löysin viitan, laukun, paidan, toisenkin paidan... Kivaa! Ja rahaa paloi :-) Mutta tosiaan - oltiin sovittu porukan kanssa, että tavataan Ryogokussa kahden jälkeen ja mentäis yhtä matkaa areenalle (ja koska mulla oli liput).
Olin ostanut liput turisteille tarkoitetun sivun välityksellä ja kaikki sujui hyvin. Ensiksi meidän piti ennakkovarata liput ja oli vielä kuukauden epävarmaa senkin jälkeen, saatiinko lippuja. Loppu hyvin kaikki hyvin! Japanissa oli juuri tuona päivänä joku kansallispäivä, joten voitte kuvitella, miten paljon ihmisiä oli liikkellä !
Oli aika haasteellista sopia tapaamispaikkaa, sillä mulla ja Niinalla ei ollut käytössä nettiä ja jouduttiinkin turvautumaan siihen aina Starbucksissa tai McDonaldsissa. Vähän aikaa ehdittiin Ryogokussa pyöriä, kun löydettiinkin jo osa porukasta ja sitten pian meitä olikin koko porukka kasassa.
Meidän paikat sijaitsi aivan ylimpänä - mutta ei ollut lainkaan huonot näkymät! Nähtiin alas areenalle ja samalla sai havannoida, kun porukkaa saapuu koko ajan lisää seuraamaan matseja. Aamusta on ollut jotain alemman luokan otteluita, kello kolmen pintaan alkaisi jo vähän kiinnostavammat matsit ja sitten ne päivän pääottelut. Oli kyllä huisia! Siellä me hurrattiin tuntemattomille painijoille japanilaisten keskellä :-D Suosittelen kyllä ehdottomasti kokemaan tällaisen kokemuksen, sillä sitä ei voi oikein kuvailla. Vaikka liput olikin aika arvokkaat (50e) niin oli se kyllä sen arvoinen. Me tosiaan vuokrattiin kuulokkeet, johon sai englanninkielisen selostuksen pääotteluiden alkaessa. Siitä sai ihan hyvän ymmärryksen painijoista.
Ja tosiaan, tämä oli meidän viimeinen päivä Japanissa. Huomenna olisi lähtö klo 12. Suunnattiin sumon jälkeen junalle ja oltiin ehkä siinä klo kahdeksan pintaan. Pakattiin laukut lähtövalmiiksi ja siihenhän se ilta sitten kuluikin. Oltiin jo kiltisti klo 10 aikaa sängyssä :-)
Kun suunnattiin lentokentälle, mulla oli edelleen pieni epäilys siitä, menisikö kaikki lentokentällä hyvin. No, kun check in -koneesta ei saatukaan tsekattua porukkaa sisään (siis meidän olisi muka pitänyt syöttää kaikkien tiedot uusiksi passien numeroita myöten??) mentiin jonottaa tiskille. Siinä kesti sellaiset 45 minuuttia ja lento lähtisi tunnin päästä. How nice.. Siinäkin ehti tapahtua esim. yhden tytön yllättävä tuupertuminen ja vanhemmat ihan shokissa viemässä tyttöä ensiapuun. Mutta tyttö palasi kuitenkin takaisin, olisikohan johtunut nestehukasta?
Tiskillä kesti tosi kauan. Lopulta naisvirkailija pyytää toista paikalle ja pian he kysyvät, onko meillä boardin passia Pariisista Tokioon. Ai että onko? Kahden viikon vanhoja boarding passejako? Kun ehdin jo pienen paniikin saada aikaiseksi, löytyi yksi rypistynyt versio miekkosen isän repun pohjalta. Kuulemma meidän varaus oli järjestelmässä, mutta tietenkään meidän tietoja ei siellä ollut, koska eihän me oltu lennetty Aeroflotilla Tokioon. Hahahahha.
Sitten me tyyliin juostaan lentokentän läpi terminaaliin ja tehtiin hätäiset ostokset pienellä kioskilla (päästiin eroon viimeisistä penneistä). Sitten lento olikin puoli tuntia myöhässä :-))))
No ihan kiva oli päästä mutustelemaan eväitä rauhassa.
Loppumatka sujuikin aivan mutkitta! Moskovan lentokentälläkään ei tapahtunut mitään sen ihmeellisyyksiä ja lento lähti ajallaan Helsinkiin.
Loppuun vielä tarina siitä, kun meistä kolme suuntasi sitten Helsingin puolella tulliin (koska meidän passeihin oli merkitty kuitit tax free ostoista ja ajateltiin, että tulli haluaisi nähdä ne).
No arvatkaa olivatko he siellä ihan WTF. Eihän passiin saa kiinnittää/leimata yhtään mitään! Japanilaiset myyjät olivat tosiaan aina napanneet meidän passit tomerasti ja nitoneet/leimanneet siihen merkinnän tax free ostoista. Lisäksi Suomen tullille oli aivan uutta, että suomalaiset saa tax freetä Japanista :-D
Siinä sitten naureskeltiin väsyneinä ja ohjeina tuli, että irrotetaan kuitit varovaisesti passeista.
The End.
Takana tapahtumarikas reissu ja jälleen oppi jotain uutta matkustamisesta! Vaikka Japanissa olikin se n. 30 astetta hellettä, mä nautin siitä todella paljon. Ehkä joskus voisi mennä taas uudestaan ja olla Okinawalla pidemmän aikaa :-)
Mutta eipä se matkustaminen tähän jää! Kohta aloitan taas uuden blogikirjoituksen uudesta tulevasta reissusta ;) Stay tuned!
-Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti