torstai 24. marraskuuta 2016

Next to... DISNEYWORLD AND UNIVERSAL STUDIOS

Hähähäähä. Kun luulitte aikaisemman blogipostaukseni tekevän minut hiljaiseksi pitkäksi ajaksi (or not), ettepä pääsekään minusta eroon.

Meitsi lähtee Orlandoon helmikuussa!

Vaikka Orlandossa tulikin käytyä vuonna 2013, meillä jäi jotain hieman hampaankoloon matkaseuralaiseni kanssa. Nimittäin silloin täysin tietämätön ja melko naiivi Riikka ei tiennyt, että DisneyWorld tosiaan koostui useasta puistosta ja että jonain päivänä Riikka haluaisi käydä kaikissa maailman Disneypuistoissa (EN TODELLAKAAN MENE NIIHIN VESIPUISTOIHIN KOSKA TAPPAJA-AMEEBAT).

Mutta siis - Orlandoon! DisneyWorldiin! Meillä on tasan seitsemän täyttä päivää Orlandossa. Mitäs onkaan tiedossa? Teemapuistoilua :-D Nimittäin totta kai kun tuonne päin lähdetään, mennään toki käymään Universal Studiosilla koska Harry Potter! Harry Potter -puisto on laajentunut aivan käsittämättömästi ja nyt se on jopa molemmissa puistoissa! (jonne pääsee junayhteydellä hihihihi).

Tullaankohan hengissä takaisin tän reissun jälkeen.......

Saavutaan Orlandoon lauantai-iltapäivästä. Lepäillään lauantai. Sunnuntaina mennään shoppaamaan outlettiin.
Maanantaina - Disney
Tiistaina - Disney
Keskiviikkona - Universal Studios (molemmat puistot)
Torstai - Disney
Perjantai - Disney

Koen raamatukseni ruuhkakalenterin. Se kertoo minulle, kuinka paljon kävijöitä puistoihin on menossa ja sitä mukaan osataan välttää ruuhkaisimpia päiviä. Tässä tämän hetken ote kalenterista:




Tällä hetkellä jo haaveilen tulevasta reissusta, mutta voi olla, että jalat huutaa hoosiannaa tämän jälkeen :D Kelatkaa nyt, KUUSI teemapuistoa viiteen päivään. HAHAHAHHA. Täytyy ottaa askelmittari mukaan. Toivottavasti matkaseurueeni ymmärtävät, mihin ovat itsensä laittaneet.

Löydettiin ihan sika halvat lennot Orlandoon! Kun maksettiin vuonna 2012 lipuista 770€, nyt hinnaksi tulikin vain 550€. Ja vielä tosi mahtavilla lentoyhtiöillä! Finnair ja Virgin Atlantic. Yksi vaihto on matkassa, mutta ei pilaa matkaa lainkaan.

Hotellikin on varattu! Siihen tuli hinnaksi 171€/hnklö ja käytössämme on ilmainen shuttle bussi teemapuistoihin.


Aika bueno! Tätä odottaessa!



-Riikka

Tokio ja sumopaini!

Shoppailtiin tosiaan Nambassa (Osakassa) klo 16 asti ja sen jälkeen tosiaan suunnattiin lentokentälle hyvissä ajoin. Lento lähti puoli tuntia myöhässä luultavasti kovan sateen takia, mutta eipä se menoa haitannut - meidän hotelli sijaitsisi vaan puolen tunnin matkan päässä Naritan lentokentältä.

Laukut saatiin nopeasti Naritan päässä ja suunnattiin junalla kohti Naritan asemaa (yep, Narita airport on eri asema kuin pelkkä Narita :-D) Sieltä käveltiin hotellille, sillä pimeydessä sen haaleaakin haaleampi valokyltti näkyi meille eksyneille kulkijoille (ei me oltu eksyneitä ;-) )

Voihan pylly. Hotelli oli kuin suoraan 80-luvulta. Heti, kun saavuttiin aulaan, olotila romahti. Se näky oli oikeasti tosi karsea - kulahtaneet ja kellastuneet sohvat ja matot... Tosi kohtelias henkilökunta, mutta oikeasti? Pitäisiköhän sisustukseen vähän panostaa.

Voitte arvata, että hotellihuone oli ihan samaa settiä. Tsekattiin ihan ekana kaikki patjat ja lakanat, ettei tule tuliaisia kotiin. Kylppärikin oli tosi vanhanaikainen T__T Onneksi ollaan vaan nukkumassa ja lähdettäis aamusti heti Tokion keskustaan.

Ja totta kai käytiin hakee syötävää 7elevenistä. Mahtava kauppa.

..

Maanantai 19.9.
Lähdettiin Niinan kanssa jo heti ysin jälkeen junaan ja suunnattiin saman tien Harajukuun tuhlaamaan viimeisetkin rahat! Löysin viitan, laukun, paidan, toisenkin paidan... Kivaa! Ja rahaa paloi :-) Mutta tosiaan - oltiin sovittu porukan kanssa, että tavataan Ryogokussa kahden jälkeen ja mentäis yhtä matkaa areenalle (ja koska mulla oli liput).

Olin ostanut liput turisteille tarkoitetun sivun välityksellä ja kaikki sujui hyvin. Ensiksi meidän piti ennakkovarata liput ja oli vielä kuukauden epävarmaa senkin jälkeen, saatiinko lippuja. Loppu hyvin kaikki hyvin! Japanissa oli juuri tuona päivänä joku kansallispäivä, joten voitte kuvitella, miten paljon ihmisiä oli liikkellä !




Oli aika haasteellista sopia tapaamispaikkaa, sillä mulla ja Niinalla ei ollut käytössä nettiä ja jouduttiinkin turvautumaan siihen aina Starbucksissa tai McDonaldsissa. Vähän aikaa ehdittiin Ryogokussa pyöriä, kun löydettiinkin jo osa porukasta ja sitten pian meitä olikin koko porukka kasassa.

Meidän paikat sijaitsi aivan ylimpänä - mutta ei ollut lainkaan huonot näkymät! Nähtiin alas areenalle ja samalla sai havannoida, kun porukkaa saapuu koko ajan lisää seuraamaan matseja. Aamusta on ollut jotain alemman luokan otteluita, kello kolmen pintaan alkaisi jo vähän kiinnostavammat matsit ja sitten ne päivän pääottelut. Oli kyllä huisia! Siellä me hurrattiin tuntemattomille painijoille japanilaisten keskellä :-D Suosittelen kyllä ehdottomasti kokemaan tällaisen kokemuksen, sillä sitä ei voi oikein kuvailla. Vaikka liput olikin aika arvokkaat (50e) niin oli se kyllä sen arvoinen. Me tosiaan vuokrattiin kuulokkeet, johon sai englanninkielisen selostuksen pääotteluiden alkaessa. Siitä sai ihan hyvän ymmärryksen painijoista.




Ja tosiaan, tämä oli meidän viimeinen päivä Japanissa. Huomenna olisi lähtö klo 12. Suunnattiin sumon jälkeen junalle ja oltiin ehkä siinä klo kahdeksan pintaan. Pakattiin laukut lähtövalmiiksi ja siihenhän se ilta sitten kuluikin. Oltiin jo kiltisti klo 10 aikaa sängyssä :-)


Kun suunnattiin lentokentälle, mulla oli edelleen pieni epäilys siitä, menisikö kaikki lentokentällä hyvin. No, kun check in -koneesta ei saatukaan tsekattua porukkaa sisään (siis meidän olisi muka pitänyt syöttää kaikkien tiedot uusiksi passien numeroita myöten??) mentiin jonottaa tiskille. Siinä kesti sellaiset 45 minuuttia ja lento lähtisi tunnin päästä. How nice.. Siinäkin ehti tapahtua esim. yhden tytön yllättävä tuupertuminen ja vanhemmat ihan shokissa viemässä tyttöä ensiapuun. Mutta tyttö palasi kuitenkin takaisin, olisikohan johtunut nestehukasta?

Tiskillä kesti tosi kauan. Lopulta naisvirkailija pyytää toista paikalle ja pian he kysyvät, onko meillä boardin passia Pariisista Tokioon. Ai että onko? Kahden viikon vanhoja boarding passejako? Kun ehdin jo pienen paniikin saada aikaiseksi, löytyi yksi rypistynyt versio miekkosen isän repun pohjalta. Kuulemma meidän varaus oli järjestelmässä, mutta tietenkään meidän tietoja ei siellä ollut, koska eihän me oltu lennetty Aeroflotilla Tokioon. Hahahahha.

Sitten me tyyliin juostaan lentokentän läpi terminaaliin ja tehtiin hätäiset ostokset pienellä kioskilla (päästiin eroon viimeisistä penneistä). Sitten lento olikin puoli tuntia myöhässä :-))))
No ihan kiva oli päästä mutustelemaan eväitä rauhassa.

Loppumatka sujuikin aivan mutkitta! Moskovan lentokentälläkään ei tapahtunut mitään sen ihmeellisyyksiä ja lento lähti ajallaan Helsinkiin.

Loppuun vielä tarina siitä, kun meistä kolme suuntasi sitten Helsingin puolella tulliin (koska meidän passeihin oli merkitty kuitit tax free ostoista ja ajateltiin, että tulli haluaisi nähdä ne).
No arvatkaa olivatko he siellä ihan WTF. Eihän passiin saa kiinnittää/leimata yhtään mitään! Japanilaiset myyjät olivat tosiaan aina napanneet meidän passit tomerasti ja nitoneet/leimanneet siihen merkinnän tax free ostoista. Lisäksi Suomen tullille oli aivan uutta, että suomalaiset saa tax freetä Japanista :-D
Siinä sitten naureskeltiin väsyneinä ja ohjeina tuli, että irrotetaan kuitit varovaisesti passeista.

The End.


Takana tapahtumarikas reissu ja jälleen oppi jotain uutta matkustamisesta! Vaikka Japanissa olikin se n. 30 astetta hellettä, mä nautin siitä todella paljon. Ehkä joskus voisi mennä taas uudestaan ja olla Okinawalla pidemmän aikaa :-)

Mutta eipä se matkustaminen tähän jää! Kohta aloitan taas uuden blogikirjoituksen uudesta tulevasta reissusta ;) Stay tuned!


-Riikka








sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Osaka & Kioto

Haudi hau!

Jooh, ei taas mennyt ihan putkeen tämä blogin kirjoittaminen reissun aikana :-D Please forgive me.. Mutta nyt kirjoitan!

Lähdettiin keskiviikkona Okinawan Nahana hotellista ennen ysiä monorailiin ja siitä sitten lentokentälle. Okinawa oli kyllä niin söpön pieni. Lentokentällä ei toiminut ne check in -laitteet, joten jouduttiin jonottamaan tiskille. Onneksi varattiin taas reippaasti aikaa, sillä jonotuksessa kesti ja sitten kun annat seitsemän ihmisen tiedot virkailijalle, siinä kestää! Päästiin istumaan sitten hätäuloskäyntien viereen ja saatiin lentokoneessa toimintaohjeet. Ihanasti jalkatilaa <3




Lento saapui aika ajallaan Osakaan (vain 2h lento) ja siitä sitten hiljalleen suunnattiin Temmaan. Onneksi olin taas ollut fiksu ja tallentanut Hyperdian sivusta kuvankaappauksen kyseisestä junavuorosta (oman mielenrauhan vuoksi). Näytin sivua junan kuskille, joka varmisti sen, että juna menee Temmaan. Sitten hän vielä tuli hetken kuluttua perääni ja näytti oikein aikatauluakin :,D Aaw.

Junalla kesti yli tunti Temmaan, mutta meillä ei ollut kiire, sillä Air bnb host saapuisi vasta neljän aikaa meitä vastaan asemalle. Kello oli puoli neljä, kun saavuttiin sinne. Mutta parasta oli kyllä Osaka stationin pysäkillä, jossa juna pysähtyi pariksi minuutiksi - sama junakuski tuli näyttämään vielä tabletin näytöltään, että "Next Temma" ja minä näytin reippaasti peukkua. Mahtava kuski!

Air bnb:n host tapasi meidät tosiaan juna-asemalla ja oi että olipa mukava miekkonen! Esitteli meille naapurustoa ja merkitsi mun google mapsiin hyviä ruokapaikkoja. Lisäksi hän antoi perinpohjaisen esittelyn asunnosta. Jäi kyllä tosi lämmin ja tervetullut fiilis :-) Tosin mainittakoon, että vaikka asunnossa nukkuisikin se 8 ihmistä, en todellakaan suosittele kämppää kuin max 5 hengelle! Yksi suihku ja vessa 7 hengelle... Eh..

Temman katukuvaa illalla ja Air bnb huoneisto

.. Tässä välissä meni yli viikko, mutta kirjoitan!

Ensimmäisenä toki laitettiin laukut paikoille ja suunniteltiin lähtöä Osaka stationille (Alunperin piti mennä Pokemon centeriin, mutta päätettiinkin mennä Hep Fiveen - ostoskeskukseen).
Lähdettiin kuitenkin aivan ensiksi syömään suureen nälkään! Löydettiinkin siitä Temman asemalta iso shopping street, joka oli täynnä erilaisia ruokapaikkoja.

Päädyttiin taas ulkopuolella näkyvän ruokalistan perusteella erääseen ravintolaan, jossa söin aivan mielettömän hyvää ramenia! Otin pienen annoksen, mutta se oli kyllä tarpeeksi!

Sitten, suuntana Hep Five. Kun saavuttiin junalla Osaka stationille, menetin suuntavaiston. Kun lopulta suunnattiin ulos, tajusin heti, missä ollaan. Meni sellaiset 5-10 minuuttia, niin oltiin Hep Fivessa. Paaaaljon nuoria oli liikenteessä, kun kello taisi lähentyä jo kuutta. Kolme tuntia (ostoskeskus meni kiinni klo 21) shoppailtiin siellä ja löysin IHANAT KENGÄT ja vaikka mitä kaikkea ihanaaa :3 Todellakin yksi mun lemppari ostoskeskus.

Oltiin sitten joskus puol kymmenen aikaa takaisin asunnossa ja ruvettiin iltapuuhille.

Seuraavana päivänä, torstaina, tarkoitus oli käydä Osakan linnalla, Shitennojin temppelillä ja Tennojin eläintarhassa. Ja päästiin jopa käymäänkin näissä!

Lähdettiin siinä 9-10 aikoihin liikkeelle, koska tiesin aikataulun olevan tiukka. Tosin päästiinkin yllättävän nopealla aikataululla Osakan linnasta pois ja tajusin aika nopeasti, että mun varaamat pari tuntia per kohde oli kyllä liioiteltua :-D Mutta parempi näin!

Osakan linnahan oli mulle tuttu paikka jo viime vuodelta. Mulle tuli vähän huono olo, kun kivuttiin siinä niitä portaita ylös (siellä oli klo 10 ihan julmetusti ihmisiä! Ja valittiin portaat hissin sijaan). Jouduin joka kerroksessa istuutumaan alas ja kokoamaan itseäni. Kenties lievä nestehukka? Siinä sitten join paljon ja tein pieniä välikuolemia.

Kun päästiin sitten pois linnasta, olokin rupesi hiljalleen kohoamaan. Ostettiin pehmikset ulkoa ja otettiin valokuvia. Niin kaunis paikka!


Suunnattiin nyt sitten metrolle, jonne piti kävellä 10 minuuttia. Piti vähän käyttää navigaattoria, että löydettiin oikea suunta. Shitennoji Temppeliin käppäiltiin sellaista pientä katua pitkin, ja kun lopulta päästiin taas nähtävyysalueelle, niin ihasteltiin taas sitä kauneutta. Paljastui kuitenkin, että kyseinen temppeli oli suuren remontin alla, joka valmistuu tyyliin vasta kolmen vuoden päästä :o Mutta siellä oli kyllä paljon muutakin nähtävää (kilpikonnia, kisuja!).




Kolmas paikka, Tennojin eläintarha. Taas tuli pahoitettua mielensä.. Kuten myös viime vuoden Uenon eläintarhan jälkeen. Miksi noille eläimille ei saada tehtyä tilavampia tiloja?? Siellä puumakin oli pienessä lasikopissa ja pyöri hädissään edestakaisin.. Eikä varmaan eläimiä kovinkaan paljoa ilahduttanut porteilla ollut KOVAÄÄNINEN betoniremontti. Voi härregud. Never again.. :( Tästä paikasta en edes laita kuvia.

Pojjat oli kovasti ihastuneet Don Quijote -tavarataloon, jossa myytiin kaikkea laidasta laitaan! Ja sieltä löysi muuten turistikrääsääkin PALJON halvemmalla kuin noista kadunvarsikaupoista. Eli vink vink - Tavaratalon logona toimii sininen Pingviini.

 Päästiin Temmaan takaisin jo joskus viiden kuuden aikoihin. Levähdettiin hetki ja taas lähdettiin seikkailemaan Osaka stationin äärelle. Piti siis mennä Shoppaamaan Hep Fiveen, mutt SE OLI KIINNI?? Tyyliin ainoa päivä vuodesta, kun se ei ole auki jonkin tapahtuman takia :-D

Hetki siinä sitten pompittiin kyseisen kauppakeskuksen äärellä ja TAAS löytyi Don Quijote ostoskeskus..... Ja tietenkin muut halusivat sinne mennä paitsi minä. Hetken siellä nyrpistelin naamaani, kunnes totesin kumppaneilleni, että minä lähden. Niinpä minä lähdin sitten yksin metsästämään kauppoja. Ja pärjäsin hyvin! Löysin H&M:n kulman takaa ja vietin siellä sitten tunnin aikaani :-D

Sitten käväsin vielä Temmassa hakemassa ensimmäiset sushit matkaan! Ihana henkilökunta, kiittelivät koko ajan ja huomioivat minut tuomalla vihreää teetä odotellessani tilausta. Sitten kun sain takeaway -annokseni, henkilökunta kokkeineen huutelee kiitosta ja tarjoilijat tulivat jopa ulos hyvästelemään minut :,D Aaw.
Mutta oli kyllä elämäni pahimmat sushit. Yök. Jäi syömättä yli puolet :-D



Perjantai 16.9 - Kioto

Kioto oli minulle tuttu vuoden takaiselta reissulta, mutta nyt käytiinkin eri paikoissa kuin viimeksi! Lähdettiin aamusta kohti Fushimi Inaria, ne ihanat punaiset pylväät! Aluksi matkattiin junalla ihan okei, mutta sitten hiffasin liian myöhään, että meidän olisi pitänyt jäädä aikaisemmalla pysäkillä.. No, se ei vienyt ainaa kuin 10 minuuttia se erehdys :-)

Fushimi Inarilla oli PAAALJON väkeä. Hui. Ja taas paikan päällä selvisi karu totuus, että pitäisi patikoida YLI TUNTI. Eheheheh, no way. Lähdettiin kuitenkin seurailemaan muita ihmisiä niin pitkälle, kunnes haluttiin kääntyä pois.


Oli taas tulossa kuumottavan lämmin päivä auringon kera - ihanaa! Käveltiin siellä puiden varjoissa ja päätetiin yhdessä kohtaa poiketa sivureitille, kun sinne kerran pääsi. Ihasteltiin bambuja ja luontoa. Käveltiin vain kauemmas alkuperäisestä polusta ja jossain kohtaa alkoi tuntua siltä, että tänne ei varmaa pitäisi enää mennä. Kun ensimmäinen iso hämähäkki (samanlainen kuin Okinawan hirviö) oli bongattu, lähdettiin takaisin juoksujalkaa :-D

Eksyttiin paluumatkalla kissakahvilaan <3 Voi että mitä lutusia kisuja siellä olikaan!



Käytettiin aikaa Fushimi Inarilla sellainen parisen tuntia. Seuraavaksi matkattaisiin kohti Imperial Palacea, joka jäi minulta viime vuonna välistä!
Imperial Palace muutti turistikäytäntöjä tänä vuonna niin, ettei sinne enää tarvinnut varata erillistä opasaikaa vaan sinne pääsi menemään ihan omin päin. Fushimi Inarilta Imperial Palaceen kesti noin 30-40 minuuttia. Vaihdettii kerran metrolinjaa siinä välissä.

Imperial Palace oli myös ilmainen (kuten myös Fushimi Inari!). Saatiin kaulaan vierailijanumerot ja lähdettiin kiertämään suurta pihaa. Onneksi minulla oli musta sateenvarjo mukana, joka toimi sitten päivänvarjona :-D

Mukavan rauhallinen paikka. Se olisi enää vain tunnin auki turisteille, joten suurin osa oli varmaankin käynyt jo aikaisemmin. Ihania pikkupuutarhoja löytyi myös! Siellä törmättiin ensimmäiseen suomalaisturistiin meidän lisäksi.




Kyllä se paahtava kuumuus vaan vetää kaikki energia ihmisestä! Piti muistaa juoda KOKO ajan välttääkseen nestehukan.

Seuraava pysähdyspaikka - Gion. Täällä kävin vuosi sitten pyörähtämässä ja nyt haluttiin mennä Gion Corneriin katsomaan mm. Geishan tanssia ja muuta japanilaista kulttuuria. Se maksoi muistaakseni jotain 20€ mutta me jouduttiin jonottaa se 30 min :-D Onneksi siinä kohtaa aurinko oli jo laskenut, niin ei ollut enää niin paahtavan kuuma.

Gion Corner oli kyllä ihan jees. Päästiin istumaan tunniksi viileään saliin. Täällä törmättiin myös toiseen suomalaisturistiin. Ainoa ja isoin miinus tulee siitä, että esityksien aikana SAI KUVATA. Let me tell you something... Kun edessä olevat ihmiset nostavat kaikenmaailman järjestelmäkamerat sun muut selfiestickit, niin takaa ei sitten näe yhtikäs mitään. Penkit olivat samassa tasossa ja näkyvyys HUONO aina esityksien alussa juuri noiden kameroiden kanssa. Perkele.
Mutta aina ensimmäisten minuuttien jälkeen kameramäärät väheni ja taas näki :-)





Tän jälkeen, kun päästiin takaisin Temmaan, käytiin syömässä sellaisessa paikassa, jossa sai ite grillata ruokansa! Oli kyllä tosi hyvää ruokaa ja halvalla!




Lauantai oli aikaa vielä SHOPPAILULLE! Me lähdettiin aluksi katselemaan Temman pitkää ostoskatua, mutta aika paljon pelkkää rihkamaa oli myynnissä :( Meillä meni joku tunti, kun käveltiin se päähän asti. Sieltä sitten Niinan kanssa jatkettiin matkaa Pokemon centeriin! Se sijaisee Osaka Stationin melkein ylimmässä (oisko ollu joku 13 tai 14) kerroksessa. Paaaljon Pokemon tavaraa :-)

Kun oltiin aikamme siellä haahuiltu, haluttiin lähteä Nambaan tsekkailemaan mahdollisia shoppauspaikkoja huomista varten (tultaisiin viettämään huomenna koko päivä Nambassa). No, aluksi meillä kesti löytää se hemmetin pääkatu, jossa sijaitsi kaikki nuo kivat vaateliikkeet (forever 21...) mutta oli kyllä ihan kiva tutustua siihen alueeseen. Niinakin taisi vahingossa löytää etsimänsä liikkeen tämän haahuilun perusteella :-D

Olin netistä bongannut sellaisen Amerikamura -alueen, jota kuvailtiin Osakan Harajukuksi. Kyllähän siellä näki hieman enemmän katumuotia kuin kaduilla yleensä, mutta enpä kuitenkaan vertaisi Harajukuun.
Löydettiin sieltä tällainen ihana kirpputori, jossa oli myynnissä ihania baby the stars shine bright, moi meme moitien ja vaikka mitä ihania vaatebrändejä! Kokeilin yhtä ihanuutta päälleni, mutta lopulta en raaskinut ostaa 80e maksavaa mekkoa.. :-D

Pakko myöntää, että tuolla liikkuessa tuli vähän epävarma olo. Huomasimme paikoittain epämääräisiä jengejä siellä täällä ja olen ihan varma, että yksikin kolmikko oli jonkin sortin pöllyssä. Käväistiin vielä Book Offissä ja lähdettiin sen jälkeen menee. Oli kuitenkin matkan varrella pakko poiketa ostamaan ISO hattara :-)



Sunnuntai

Oltiin pakkailtu edellisiltana laukut abouttiarallaa valmiiksi ja päästiin kuin päästiinkin lähtemään siinä kymmenen aikaa aamusta. Jätettiin Air bnb:n hostille vieraskirjaan lämmin kiitos.
Päästiin junaan, mutta olin pistänyt merkille junan muuttuneen aikataulun, josta myös mainitsin ääneen. No, juna sitten jäikin jo seuraavalla pysäkillä ja saatiin kuulla, että tämä on päätepysäkki. Hä? Sen piti mennä Tennojiin asti. Jäätiin sitten odottelemaan taas seuraavaa junaa. Päästiin Tennojiin lopulta, mutta yhä nuo oudot aikataulut ja päätepysäkit jäi vaivaamaan mua. Tennojista vaihdettiin junaa kohti Nambaa ja Nambasta pitäisti vaihtaa vielä metroon (jätettäisiin sitten Namba-Nankain asemalle laukut säilöön).

Nambaan matkatessa saatiin selville, että oli tapahtunut henkilöonnettomuus ja sen takia kaikki aamun aikataulut olivat menneet sekaisin. No tällaista olinkin vähän ihmetellyt, sillä olin klo 9 aikaa aamulla tarkistanut aikataulut, mutta onnettomuus tapahtui klo 10, mikä muutti kaiken.

Mutta! Finally Namba Nankain asemalla.
Ja perkele, ei yhdessäkään 10 laukkusäilytyksessä ollut tilaa. Kun päästiin viimeiselle säilytyspaikalle, tuli pieni epätoivo. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen - eräs japanilainen nainen bongasi hätämme ja tuli kertomaan meille omasta yrityksestään, joka siis on laukkusäilytykseen erikoistunut. Seurattiin häntä 10 minuuttia ja veimme laukkumme yhteen vilkkaimmista Namban kujista sijaitsevaan kerrostalon kolmanteen kerrokseen.
Aika fiksua olla tuolla Namba Nankain asemalla bongaamassa hädissä olevia turisteja isojen laukkujensa kanssa. Lisäksi säilytys oli 3e halvempaa kuin Nankaissa olisi ollut!

Tässä kohtaa kello taisi olla jo jotain 12 (ja meidän ois alkuperäisen pläänin mukaan olla jo 11 jälkeen Nambassa seikkailemassa). Käytiin hakemassa Starbucksista viileää juotavaa ja matka jatkui. Käytiin Niinan kanssa aluksi jossain tyttöbändin liikkeessä. Rupes vähän huvittamaan, kun jonossa oli pelkkä keski-ikäisiä miehiä.... :-D
Sen jälkeen me kuitenkin mentiin sinne mun inhoamaan Don Quijoteen. Olin käynyt jo ennen tätä kolmessa sellaisessa ja rupes oikeasti kypsyttää. No, löysin kuitenkin kivoja kynsilakkoja ja -tarroja :-) Ja vähän meikkiäkin.

Kun tästä selvittiin, mentiin syömään. Eksyttiin vahingossa sellaiseen juomabaariin ja siellä olikin kalliit hinnat ja pienet annokset ruuille. Mutta oli kyllä hyvää lihaa :O Oisin mielelläni syönyt enemmänkin, nyyh.

Loppuaika vaan käppäiltiin ostoskatuja ympäriinsä ja olisin halunnu mennä tuhlaamaan rahat peliautomaatteihin, mutta tietenkään juuri sillä reissulla niitä ei osunut silmiin :(

Ja sitten kello alkoi olla jo sen verran, että tavattiin muut laukkusäilytyspaikan lähellä ja haettiin laukut. Suunnattiin Namba Nankain asemalle ja mentiin junalla lentokentälle.

Lento oli puoli tuntia myöhässä. Mutta oli kyllä ihan karsea sää, kun noustiin koneeseen! Vettä satoi tyyliin vaakasuoraan ja jalat kastui, kun juostiin terminaalista lentokoneeseen (kyllä, sinne ei mennyt suoraan mitään rakennelmaa :-D )



Seuraava päivitys kertoo vielä Tokion viimeisistä päivistä ;-)


tiistai 13. syyskuuta 2016

Pikavisiitti Okinawalle

AIVAN MIELETÖN PAIKKA!
Lennettiin aamulennolla klo 8.40 Tokiosta Okinawalle. Herättiin sunnuntaina siinä neljän aikoihin aamusta ja suunnattiin lentokentälle. Ensiksi Ikebukurosta juna Uenoon ja sieltä sitten aamun ensimmäisellä Skylinerilla Naritan lentokentälle. Kannattaa varata reippaasti aikaa paikoista toiseen siirtymiseen ja totta kai sitä mukaan, kuinka paljon porukkaa on mukana matkalla. Itse olin käynyt edellisenä päivänä ostamassa koko porukalle junaliput jo valmiiksi, joten päästiin suoraan porteista sisään ja junaan.
Skyliner maksoi n. 20e ja sillä pääsi Uenosta Naritan lentokentälle (terminaali 2) alle 40 minuutissa. Nopeaa.
Hypättiin terminaali 2:sesta shuttle bussiilla terminaali 3:seen ja tsekattiin itsemme sisään lennolla. Koko ajan meillä oli passit valmiina, mutta Japanin sisäisellä lennolla ei tarvitse näyttää passia. Cool.
Matka Okinawalle taittui Jetstarin koneella, joka oli täynnä japanilaisnuoria. Oli muuten mielenkiintoista, että ennen lentoa käsimatkatavarat oikeasti punnittiin ja moni joutuikin (ei siis meidän seurue) maksamaan ylimääräisen maksun, kun käsimatkatavara painoikin yli 7 kg.
Mä nukuin koko lentomatkan! Vaikka nukkuminen oli sellaista pilkkimistä, kolmen tunnin lento tuntui todella lyhyeltä. Nahan lentokenttä oli todella pieni ja kun astuttiin ulos koneesta,  kuumuus ja kosteus suorastaan syöksyi päälle. Kuin olisi tropiikkiin saapunut!
Lentokoneesta ulos ja laukkuja hakemaan - tässä meni valehtelematta vain 10 minuuttia :D Käsittämättömän nopeaa. Jatkettiin matkaa sitten Okinawan ainoalla monorail -linjalla ja päästiin suoraan hotellin viereiselle asemalle.
Nahana hotel & spa näytti aivan mielettömältä ulkoapäin! Ja myös sisältä. Saatiin aluksi vain yksi huone, sillä kello oli vasta vähän vaille 12. Käytiin heittää tavarat sinne ja suunnattiin syömään ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan - subwayhin. Kun oltiin sinne matkalla, alkoi sataa aivan kaatamalla! Kangaskengät oli täysin märät. On muuten outoa, että Japanissa subwayn leipään ei tule automaattisesti juusto, vaan siitä täytyy maksaa ylimääräistä.
Nyt sitten päästäänkin Okinawareissun kiinnostavimpaan osioon - auton käyttöön! Käytiin hakemassa vuokra-auto käyttöön hotellin lähellä olevasta vuokraamosta ja suunnattiin Peace War memorial parkkiin. HAHAHAHHA automaattivaiheinen auto ja mies ekaa kertaa sellaisen ratissa. Arvatkaapa, mitä tapahtui ensimmäisen 5 minuutin aikana?
Ajettiin vahingossa manuaalivaihteella. Ihmeteltiin, miksi auto pitää niin kovaa ääntä..
Mies räpläsi ilmastointia ja auto sammui keskelle tietä liikennevaloihin. Ensiksi selvisi, että autossa on jopa kolme eri tapaa sammuttaa moottori. Lisäksi se, että vaihekeppi pitää asettaa tiettyyn kohtaan, että auto käynnistyy.
Olisi ollut kiva, jos vuokraamo olisi edes vähän tutustuttanut meitä auton käyttöön. Mutta kun alkuvaikeuksista oli selvitty, niin matka taittui aivan mainiosti! Vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut juttu eikä mitään miekkoselleni ;)
Peace War Memorial Park oli aivan käsittämättömän kaunis, eikä sitä voi oikein sanoilla tai kuvilla selittää. Kun saavuttiin sinne, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sai paikan näyttämään todella viehättävältä. Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa.
Sunnuntai-iltana käytiin vielä hotellin ravintolassa syömässä ja mentiin sen jälkeen huoneisiin lepäämään.
Maanantaina heräiltiin seiskan aikoihin ja suunnattiin ravintolan aamupalalle tankkaamaan pitkää päivää varten. Hotellilla oli mukava autoparkki ja kun ilmoitimme lähtevämme autolla, auto ajettiin suoraan pihalle valmiiksi meitä varten. Mies kuskiksi, minä kartturiksi (navigaattorin avuksi) ja menoksi!
Matka Nahasta Nagoon kesti puolisentoista tuntia. Mentiin Okinawan expresswaylle, mikä osoittautuikin erittäin helpoksi käyttää - kun ajat sisään expresswaylle, menet portille hakemaan lippua (ei ETC porteille). Kun poistut expresswaylta, menet luukulle ja maksat summan (näissä yleensä ihminen luukulla). Ajettiin vissiin pisin reitti expresswaylla ja se maksoi n. 10e.
Expresswayta ajellessa ihasteltiin Okinawan kauniita maisemia. Aivan erilaista meininkiä kuin Tokiossa! Tänne on kyllä pakko päästä vielä uudestaan :)
Suunnattiin ensimmäisenä Nagon Pineapple Parkkiin, joka osoittautuikin... Erilaiseksi kuin olin kuvitellut :D Nyt sitten sellainen vihje, että tutustukaa oikeasti kohteisiin etukäteen syvemmin, ettette pety saapuessanne perille. Pineapple Park olikin "halpa" teemapuisto ja saatiin kiertää puistoa vain liikkuvan kärryn kanssa. No, saatiin ajelun jälkeen hieman kävellä ympäriinsä ja siellä oli paljon erilaisia maistiaisia yms, joten ei se nyt ihan turha reissu ollut. Mutta olisi kyllä voinut jättää tekemättä :D
Sitten lähdettiin ajelemaan Hiji Waterfallia kohti. Ja tässä taas kompastuin omaan tyhmyyteeni - olisi pitänyt lukea etukäteen, että kyseessä tulisi olemaan 40 minuutin mittainen patikointireissu vesiputoukselle. No, haaste otettiin vastaan!
... Olisi pitänyt lukea tarkemmin lähialueen karttaohje :D ajeltiin aluksi jossain hemmetin pikkutiellä 20 minuuttia ja palattiin lopulta takaisin lähtöpisteeseen, jossa selvisi, että olisikin pitänyt ajaa aivan täysin toista reittiä. Lopulta löydettiin leirintäalueelle, jonne saisi siis jäädä telttailemaan yms. Syötiin pikkunälkäämme paikalliset hodarit ja ryhdyttiin aloittamaan reissua. Lippu vaellukselle maksoi n. 4-5e.
Aivan mielettömät maisemat! Ei voinut taaskaan uskoa, mitä Japani voisikaan meille tarjota. Ja se hemmetin kämmenenkokoinen HÄMÄHÄKKI. Sen jälkeen mikään niistä pikkuötököistä ei enää pelottanut tippaakaan :D rämmittiin siellä metikössä hikisinä ja läkähdyksissä sekä samalla kuvia napsien. Lopulta tunnin vaelluksen jälkeen päästiin ihastelemaan upeaa vesiputousta. Paluureissu sujuikin sitten siinä 40 minuutissa, sillä maisemat oli jo kuvattu menomatkalla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Kello lähestyi viittä, joten lähdettiin ajelemaan kohtu Churaumi Aquariumia. Päästiin perille kuuden jälkeen ja Aquariumiin pääsi sisään halvemmalla iltalipulla, joka maksoi n. 11e. Olipa upea akvaario! Meillä meni yli tunti kierrellessä ja tajuttiin vasta klo 19 pintaan, että pirskatti, ei ehditty sitten käydä missään muualla (esim katsomassa delfiinejä yms). Mutta kyllä se akvaario itsessään oli tosi upea, joten en lainkaan murehtinut :)
Lähdettiin suuntaamaan kohti Nahaa. Käytiin Family Martissa ostaa välipalaa ja nähtiin neljä kisua, joista kolme kerjäsi koko ajan ruokaa ;___; Saako ne viedä kotiin..
Oltiin hotellilla takaisin kymmenen aikaan ja suoraan nukkumaan :D Rankkaa tuo matkustaminen. Mutta auton vuokraus oli kyllä Okinawareissun parhain idea.
Tänää (tiistaina) tutustuttiin Kokusai Dori Streetillä sijaiseviin katukauppoihin ja käytiin uimassa! Löysin Mario Uno-kortit! Mitään muuta kivaa ei sitten juurikaan osunut silmiin. Käytiin uimassa läheisellä uimarannalla ja oli muuten lämmintä vettä! Polskittiin siinä puolisen tuntia ja lähdettiin sitten tankkaamaan autoa, jonka jälkeen palautettiin auto vuokraamoon.
Sellainen pikaviisiitti Okinawalle! Lennot tosiaan maksoi vain jotain 60e suuntaansa, joten halvalla päästiin. Tuun ehdottomasti vierailemaan Okinawalla vielä uudestaankin :)
Huomenna Osaka calling!
-Riikka