Ja tän piti olla se rento päivä...
Voitte varmaan uskoa, miten kipeät jalat meillä tällä hetkellä on. Harkitaan vakavasti tilaavamme jalkahieronnan huoneeseen (koska se on oikeesti mahdollista).
Nukuin jonkun 6h yöllä, koska en oikein saanut unta. Eilen illalla saavuttiin Osakaan ja siinä oli hieman jännitystä ilmassa, kun hotels.comin osoitetieto hotellista ei sanonut taksikuskille mitään (itse olin kyllä kotona tsekannut osoitteen Google Mapsilla ja hyvinhän se osoite näytti hotellin. Ilmeisesti japanilaisilla on jotkut eri alueet? Noh, ei tarvinnut kauaa ihmetellä,kun näppäilin taksikuskille hotellin numeron puhelimeeni (japanilaisilla ei ole plussaa puhelimiensa näppäimistössä, eikä taksikuski ilmeisesti tiennyt suuntanumeroista tms.. Hotellin respa sitten ohjeisti taksikuskia oikeaan paikkaan. Matkalla kuski näyttää meille kännykänsä näytöltä tekstin englanniksi. Hän kertoi selkänsä olevan kipeä (taksikuski oli siis luultavasti 55-65 vuotias pappa) ja pyysi meitä nostamaan omat laukkumme. Totta kai me suostuttiin.
Tosiaan, tuo episodi tapahtui eilen joskus klo 00.00 aikoihin. Päästiin hotellille ja ruvettii hiljalleen valmistautumaan nukkumaan. Mulla meni yli 2h kun onnistuin rauhoittumaan.
Heräiltiin siinä klo 8 jälkeen ja olisi nukuttanut oikein kovasti. Lähdettiin tutkii, mistäs saatais aamupalaa. Nurkan takaa löytyi Starbucks --> eli sinne :D
Meillä oli päivän agendalla tutustuu Osakaan ja kattella nähtävyyksiä. Käveltiin meidän hotellilta Osaka stationille (n. 15 minuuttia). Mari bongas sitten Umeda Sky Buildingin ja päätettiin, että matkakorttien oston jälkeen mennään sinne. Oltiin kävelemässä sisään asemalle, kun molemmat bongataan japanilaisryhmä kameroineen ja isoine hymyineen suuntaamassa meitä päin. Oi voi..
Ensiksi he tervehtivät ja kehuivat Marin hiuksia ja mun silmälaseja. Sitten he kyselivät, mistä päin me tullaan ja että ollaanko me töissä vai opiskelijoita. Välillä heidän englanti oli todella epäselvää ja päädyttii Marin kanssa vain hymyilemään tyhmästi. Lopulta selvisi, että he kuvaavat materiaalia erääseen televisio-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on auttaa eksyneitä matkustajia. Hahaha, ei me oltu eksytty! Ihan mukavia kavereita, kyselivät lopuksi vielä, miten paljon me osataan japania ja sitten vaan kiitettiin kovasti. Päädytään nyt sit vissii johonkin lämminhenkiseen ja iloseen tv-ohjelmaan :-D
Saatiin hommattua Icoca -matkakortit ja lähdettiin lopulta suuntaamaan Umeda Sky Buildingia kohti. Sinne olikin lopulta aika pitkä matka ja luultavasti käveltiin sinne noin 20 minuuttia. Mutta oli se kyllä upea! Päästiin yli 170 metriin tutkailee Osakaa. Haha, voitte kuvitella, miten tuuli nappas meidän hameet. Tästä kohteesta on tulossa reissun jälkeen parempia kuvia toisesta kamerasta, jota en saa tähän tablettiin liitettyä.
Sen jälkeen käveltiin taas Osaka stationille ja lähdettiin suunnistaa kohti Osakan linnaa. Kun tunsimme olevamme eksyksissä, menimme kysymään ohjeita. Tässä kohtaa vanha pappa ei todellakaan tiennyt, mihin me haluttiin mennä. Lopulta keksin näyttää hänelle ostamani postikortin, jossa oli Osakan linna. Johan niitä opastuksia sitten löytyi!
Finally, junamatkan ja pitkän kävelymatkan jälkeen, päästiin perille. Ja olihan se upea näky. Ohho, eipä tuollaisia nähtävyyksiä ole missään. Vaikka välillä tuli kuurosateita, ei haitannut yhtään. Ihan kiva virkistys tähän kuumuuteen.
Sisällä oli sitten kaikenlaista historiaa Osakan linnasta. Päästiin 8. Kerrokseen ottamaan kuvia. Ei sisällä ollut niin hienoa kuin ulkoa katsottuna.
Taas käveltiin ja käveltiin. Klo 16 jälkeen päästiin takaisin hotellille ja hengähdettiin hetki. Haluttiin kuitenkin lähteä shoppailemaan ja mun mielestä löysin aika läheltä hotellia shopping centren. Sinne siis!
.. Eikä mitään shopping centreä löydetty, nyyh. Mulla alko olee nälkä ja oltiin Marin kanssa päätetty, että tänään syödään sushia. Siinä meni joku 20-30 minuuttia, kun Mari bongas jonkun ravintolan ulkopuolelta menun, jossa oli sushia. Totesin ennen kuin astuttiin sisään, että ollaankohan me liian huonosti pukeutuneita, koska ravintola näytti hienolta ulkoapäin.
Ravintola ei ollutkaan niin hieno kuin ulkoapäin, joten en stressannut yhtään pukeutumista. Meidät toivotettiin oikein paljon tervetulleeksi (japaniksi of course) ja ohjattiin istumaan siihen tiskille vastapäätä kokkeja. Siinä meni hetki asettautuessa ja ymmärtäessä, mitä meille oikein sanottiin. Saatiin menut eteen ja tilattiin sellainen setti sushia.
Meidän lisäksi ravintolassa istui pariskunta, parin tuolin päästä meistä. Pian meiltä jo kyseltiin, mistä päin ollaan kotoisin tms tms juteltiin mukavia. Aivan ihanaa, vaikkei meillä ollutkaan yhteistä kieltä, asioista yritettiin silti keskustella ja tunnelma oli tosi lämmin.
Saatiin sitten molemmat omat annokset sushia ja ruvettiin niitä siinä syömään. En kehdannut jättää omalle tarjottimelle mitään, vaan söin kiltisti kaiken, vaikka jotkut annokset näyttivät tosi epäilyttäviltä. Kaikki kuitenkin maistuivat ihan hyvälle!
Vieressä istuva pariskunta alkoi sitten höpöttää jotain japaniksi ja päädyttiin vissiin puhumaan Kiotosta. Kerroin, että ollaan sinne menossa jaaa siellä on kuulemma paljon portaita? Haha, kielimuuri tuntui ylitsepääsemättömältä.
Japanilaisnainen otti esille sitten ravintolan viuhkan ja siinä oli kuva linnasta. Kuulemma Kiotosta löytyy tälläinen. Pian selvisi, että kaikkien niiden viuhkojen kuvat ovat yhden sen ravintolan työntekijän kädenjälkeä. Hän on kuulemma Japanin Picasso :-D
Meille annettiin sitten kaksi viuhkaa lahjaksi ja siinä me hämmentyneinä kiiteltiin. Ja pian saatiin jo keitotkin, lahjaksi. Jonka jälkeen vielä vihreää teetä (kylmää) lahjaksi. Aaaaaa, arigato !!!
Huhhuh. Kyllä me siellä yli tunti oltiin :-) Tällä hetkellä Japanista on jäänyt mieleen todella, siis TODELLA ystävälliset ja hymyilevät ihmiset (yksikin pappa, joka seisoi parkkihallin edustalla valvomassa järjestystä, hymyili meille todella leveästi ja kumarsi, kun käveltiin toistamiseen hänen ohi). Aivan mahtavaa. Tätä lisää <3
Huomenna vuorossa Universal Studiot! Heippa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti